Kun kaikki ei mene niinkuin oppikirjoissa.
Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa. Blogi on jäänyt vähän toisaalle kun elämä on ollut pentulaatikon ääressä hyvinkin hektistä:
Siirin synnytys käynistyi normaalisti vuorokausilla 61/62. Avautuminen oli alkanut jo lauantaina ja odottelimme vaan kunnon alkua. Ensimmäinen pentu syntyi valmiiksi kuoleena. Istukka oli jo vähän hajonnut joten pentu oli ollut jo hetken kuolleena.
Toinen pentu tyttö syntyi virkeänä ja oli heti tississä kiinni. Sitten tuli pitkä tauko, oltiin jo matkalla lääkäriin ja niin autoon syntyi poika.
Käytiin lääkärissä vielä tarkistamassa ettei pentuja ollut enempää.
Kaikki tuntui olevan hyvin, molempien painot nousi ja kasvoivat. Kun pennut olivat viiden päivän pesin poikaa, kun siinä mielestäni oli kuivunutta kakkaa. Siiri kun ei ole ollut esimerkillinen äiti, pentujen putsaaminen on jäänyt aika vähälle. Järkytyin kun sormi menikin putsaessa poikaan sisälle ja mätää lensi. Pojalla oli jokin mystinen syvä avohaava. Ei muuta kuin soitto lääkäriin, pennut mukaan ja tutkittavaksi. Ihan selvyyttä haavan syntyyn ei tullut, lääkitys aloitettiin pojalle joka selvästi jäikin sitten jälkeen kehityksessä. Paino nousi kuitenkin hitaasti, haavakin näytti siistimmältä, mutta niin vaan päättyi Risto Reippaan tarina äidin tissibaarin ääreen viikon ikäisenä.
Ruusa onneksi kasvaa ja voi hyvin; Siiri ei ole äitityyppiä, imetys sujuu mutta kaikki muut ovat sen mielestä olleet hyvin ällöttäviä juttuja. On varmaan vaikeaa arvata että ainokainen hurmurityttö Ruusa jää kotiin <3
Siirin synnytys käynistyi normaalisti vuorokausilla 61/62. Avautuminen oli alkanut jo lauantaina ja odottelimme vaan kunnon alkua. Ensimmäinen pentu syntyi valmiiksi kuoleena. Istukka oli jo vähän hajonnut joten pentu oli ollut jo hetken kuolleena.
Toinen pentu tyttö syntyi virkeänä ja oli heti tississä kiinni. Sitten tuli pitkä tauko, oltiin jo matkalla lääkäriin ja niin autoon syntyi poika.
Käytiin lääkärissä vielä tarkistamassa ettei pentuja ollut enempää.
Kaikki tuntui olevan hyvin, molempien painot nousi ja kasvoivat. Kun pennut olivat viiden päivän pesin poikaa, kun siinä mielestäni oli kuivunutta kakkaa. Siiri kun ei ole ollut esimerkillinen äiti, pentujen putsaaminen on jäänyt aika vähälle. Järkytyin kun sormi menikin putsaessa poikaan sisälle ja mätää lensi. Pojalla oli jokin mystinen syvä avohaava. Ei muuta kuin soitto lääkäriin, pennut mukaan ja tutkittavaksi. Ihan selvyyttä haavan syntyyn ei tullut, lääkitys aloitettiin pojalle joka selvästi jäikin sitten jälkeen kehityksessä. Paino nousi kuitenkin hitaasti, haavakin näytti siistimmältä, mutta niin vaan päättyi Risto Reippaan tarina äidin tissibaarin ääreen viikon ikäisenä.
Ruusa onneksi kasvaa ja voi hyvin; Siiri ei ole äitityyppiä, imetys sujuu mutta kaikki muut ovat sen mielestä olleet hyvin ällöttäviä juttuja. On varmaan vaikeaa arvata että ainokainen hurmurityttö Ruusa jää kotiin <3
Ruusa tulee barffaamaan koko ikänsä, nyt aletaankin siis seuraamaan täysbarffaavaa mopsia. Siiristä osaan sen verran, ettei koskaan ketään nappulaa syönyt narttu ole palatunut synnytyksen jälkeen niin nopeasti. Maha alkoi toimimaan heti todella tasaisesti ja maitoa on tullut hyvin. Mielenkiintoista on nähdä miten Siiri palautuu imetyksen jälkeen, onko siinä eroja.
Meerin kanssa ollaan jatkettu agilityä ja edistytty todella kivasti. Meeri hakee hyvin oikeille esteille ja vauhtiakin löytyy. Tiistaina on toistaiseksi viimeinen kerta ja sitten jäädään tauolle odottamaan Meerin juoksua. Meeri on nyt barffannut kesäkuusta, muutos Meerin turkissa on ihan valtava, sillä on aina ollut hyvä turkki ainoastaan talvisin, kesäsin se on ollut suhteellisen kalju. On ollut kiva huomata miten sen turkki on tasainen ja lihakset on alkanut kehittyä ja kroppa alkanut aikuistua. Vielä en ole keksinyt yhtäkään syytä miksi palaisin nappularuokintaan.
Kommentit
Lähetä kommentti