Pitkästä aikaa "sorvin ääressä" !

Muutto tuntui sekoittavan koko rutiinin. Ensin meni aika pakkaamiseen ja sen jälkeen purkaamiseen. Kotiutuminen Vantaalle on ollut nopeaa, oikeestaan sitä ei ole ollut, tämä oli heti sekä koirille että meille KOTI <3! Tuntuu että elämä on ollut niin aktiivista muuton jälkeen, että aikaa ei ole riittänyt kirjoittamiseen, mutta yleisön painostuksesta(Terkkuja vaan Teijolle :P ) päätin herätellä blogia taas henkiin.

Ruusa täytti juuri 6kk, tuntuu että aika on mennyt hurjaa vauhtia. Ruusasta on kuoriutunut täysi riiviö. Mopsivuosieni aikana ei ole vastaan tullut vastaavaa hurjapäätä. Huonekalut on ollut kovilla, samoin Edun posket. Ruusan ruokintaan sen verran, että barffilla ollaan jatkettu. Kehitys on ollut tasaista, mutta nappulapentuihin verrattuna Ruusa on tosi kuiva. Nyt olenkin sen ruokaan ottanut lisäksi rasvaisemman lihan, jotta se ei ihan nälkäkurjelta näyttäisi ja muutosta onkin tapahtunut.

Niinkuin kuvista näkyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ;)

Edukin alkaa vihdoin miehistyä ja olenkin ilmoittanut sitä taas vähän näyttelyihin. Edulle on myös lisätty rasvaisempaa lihaa ruokaan ja se alkaa näkyä turhankin hyvin. Ehkä olen vähän turhan kriittinen, mutta inhoan lihavia koiria ja omani ovat vähän turhankin kuivassa kunnossa aina melkein :D

Tässä pari kuvaa Edusta, pienestä hurmuripojasta <3

Siirin syömisestä tämä kaikki "hullutus" lähti, sen syöminen kun li yhtä tuskaa, kun se ei syönyt ja voisi selvästi huonosti aina ruokailun jälkeen. Siiri on nyt reilu vuoden syönyt kunnolla, siitä päivästä lähtien kun aloin barffaamaan sitä. Myös sen suhtautuminen ruokaan on ollut täysin väliinpitämätöntä, nyt se syö ihan mitä vaan , siitä on tullut mopsimaisen ahne. Se on myös keksinyt ruuan varastamisen muilta. Ruokaa se on aina vahtinut muilta, vaikka se ei itse sitä olekkaan syönyt. Nykyään se tekisi mitä vaan ruuan eteen. Siirin mielestä myös äitiys on sitä että koittaa varastaa mahdollisimman paljon ruokaa lapselta :P. 

Siiri on aina ollut laiha huonosta syömisestään johtuen, sekä sen hieman kroonisesta löysästä mahasta josta se kärsi sekaruokinnalla, vaikka se alkoi barffaamaan siihen ei massa kuitenkaan alkanut kerääntymään, ennen kuin vasta nyt. Alan entistä vahvemmin uskomaan Riikka Lahden sanoihin että barffista voi sanoa vasta vuoden jälkeen, miten se toimii. Siiri on alkanut jopa muistuttamaan mopsia:

Gracelle kuuluu myös hyvää, muuton ja kevään myötä råtat ja hiiret saavat myös kytiä kovasti ja Antille esitellään välillä råttaa myös läpi yön. Antti ei jostain syystä niin innostunut Gracen villityksestä :P. 

Koirilla menee kaikilla siis lujaa, kevään myötä juoksujakin alkaa ja toivottavasti kesällä olisi taas pieniä tassuja vipeltämässä pentulaatikossa.

Jouduimme myös tekemään raskaan päätöksen ja viemään Yoda-kanimme lopetettavaksi pitkän sairastelun jälkeen, kun lääkkeet eivät enää auttaneet. Nyt Yoda on kivuton ja saa loikkia vapaana ikuisesti <3!