Emän barffaaminen :)
Silloin kun aloin barffaamaan koko laumaa, ajatuksena oli että joskus uskaltaudun myös barffaamaan emoakin. Yritin kovin löytää kokemuksia netistä, mutta jotenkin tuntui, että kokemuksia oli hirvittävän vähän. Takaraivossa kolkutti kuitenkin kovin se miten aina on touhuttu siitä miten emä ehdottomasti tarvitsee nappulaa, koska vain rehulla ruokkiminen takaa miten kaikki menee hyvin.
Koen itseni vielä todella aloittelijaksi näissä pennutusasioita, koska ensimmäiset synnytyskokemukset ovat vasta viitisen vuotta vanhoja, synnytyksiäkään kun ei ole kuin parisen kymmentä takana. Rohkeus lähteä ajattelemaan kasvatusta ruokinnan kannalta perustana on ollut oma tiensä. Ennen kuin uskalsin lähteä tähän(koska se emähän ihan varmasti kuolee kun ei saa tasapainotettua rehua), kävin useilla luennoilla opiskelemassa siitä mitä tulee ottaa huomioon, jo ennen astutusta, tiineysaikana, imetyksessä ja vierotuksen/palautumisen aikaan. Tuntuu että miten pidempään olen barffannut sitä enemmän herää kysymyksiä, mutta lähinnä siitä miten olen ollut niin tyhmä ja sokea rehuruokinnan suhteen.
Rehulla ruokkiminen on helppoa, kasvattajat saavat alennuksia ja pentupakettaja, jotkut jopa sponsorointeja. Jos mietin entistä ruokintamalliani; ruokin puolet nappulalla ja puolet lihalla, kuvittelin aina että liika proteiini kasvattaa raajoja vinoon ja pennuille hiilaripitoinen ruoka on terveen kasvun edelletys. Kasvattajat eivät ehkä tajua sitä mitä ne "ilmaiset" pentupaketit maksavat kasvattajille; kasvattajat ovat halpa ja tehokas mainostustapa pennunostajille.
Teityt rehut ovat hyvin brändättyjä, on ruokaa jos jonkinmoiseen vaivaan, lisäksi myös eläinlääkärit ensisijaisesti myyvät näitä ruokia vaivoihin. Asioita ei mietitä siltä kantilta, että mistä vaiva johtuu, vaan että tämä ruoka parantaa oireet.
Lia on barffannut ihan pikkupennusta asti ja nyt pentulaatikossa tuhisee toisen polven barffaajat. Viikko ennen synnytystä Lia päätti että syöminen loppuu tähän. Meillä nappulat on olleet vain namina joten eikun rehua ostamaan ja prinsessalle kuppiin. Hyvin uppoi. Se haju ja kakan koostumus ja ilmavaivat jotka Liaan tuli, oli aivan järkyttäviä. Synnytyksen jälkeen oli pakko pitää maidontuotantoa yllä ja nappulaa meni lihan joukossa muutama päivä. Maidon koostumus oli paljon vetisempää, pennut kasvoi noin 10g/vuorokaudessa hitaammin kuin mitä barfemän pennut. Toki annoin lihaa joukossa. Voi sitä onnen hetkeä kun Lia alkoi syömään taas barffia, maito muuttui kermamaisemmaksi ja pennut kasvaa huimaa vauhtia.
Yleensä maidon tulon kannalta on tärkeää nartun veden juonti ja se vesimäärä jota nappularuokittavalla emä tarvii on todella suuri, koska nappulat imee todella ison määrän nesteestä mitä narttu juo. Barffissa itsessään on paljon nestettä eikä se tarvitse lisää nestettä koiran kropassa tullakseen ulosteeksi.
Nartut jotka ovat barffanneet ovat olleet todella nopeasti palautuneita, turkkin vaihto imetyksen loputtua on ollut paljon hillitympää eikä ole tullut varsinaista kaljua kautta. Myös palautuminen kokonaisuudessa synnytyksestä on ollut nopeaa.
Se miten muutan emän ruokintaa on ollut todella pientä, viimeisinä tiineysviikoina suurennan lihan määrää suhteessa luuhun, tiineysajan ja imetysajan narttu saa D-vitamiinia lisänä, tiineys ja imetysajan kahdesti viikossa sisäelimiä sekä lihaa suhteessa enemmän :))
Pennut kasvaa hyvin ja silmät alkavat aukeamaan <3 Lia on ollut ihana äiti ja hoitanut lapset todella esimerkillisesti.
Tässä muutama kuva toisen polven barffaajista :)
Koen itseni vielä todella aloittelijaksi näissä pennutusasioita, koska ensimmäiset synnytyskokemukset ovat vasta viitisen vuotta vanhoja, synnytyksiäkään kun ei ole kuin parisen kymmentä takana. Rohkeus lähteä ajattelemaan kasvatusta ruokinnan kannalta perustana on ollut oma tiensä. Ennen kuin uskalsin lähteä tähän(koska se emähän ihan varmasti kuolee kun ei saa tasapainotettua rehua), kävin useilla luennoilla opiskelemassa siitä mitä tulee ottaa huomioon, jo ennen astutusta, tiineysaikana, imetyksessä ja vierotuksen/palautumisen aikaan. Tuntuu että miten pidempään olen barffannut sitä enemmän herää kysymyksiä, mutta lähinnä siitä miten olen ollut niin tyhmä ja sokea rehuruokinnan suhteen.
Rehulla ruokkiminen on helppoa, kasvattajat saavat alennuksia ja pentupakettaja, jotkut jopa sponsorointeja. Jos mietin entistä ruokintamalliani; ruokin puolet nappulalla ja puolet lihalla, kuvittelin aina että liika proteiini kasvattaa raajoja vinoon ja pennuille hiilaripitoinen ruoka on terveen kasvun edelletys. Kasvattajat eivät ehkä tajua sitä mitä ne "ilmaiset" pentupaketit maksavat kasvattajille; kasvattajat ovat halpa ja tehokas mainostustapa pennunostajille.
Teityt rehut ovat hyvin brändättyjä, on ruokaa jos jonkinmoiseen vaivaan, lisäksi myös eläinlääkärit ensisijaisesti myyvät näitä ruokia vaivoihin. Asioita ei mietitä siltä kantilta, että mistä vaiva johtuu, vaan että tämä ruoka parantaa oireet.
Lia on barffannut ihan pikkupennusta asti ja nyt pentulaatikossa tuhisee toisen polven barffaajat. Viikko ennen synnytystä Lia päätti että syöminen loppuu tähän. Meillä nappulat on olleet vain namina joten eikun rehua ostamaan ja prinsessalle kuppiin. Hyvin uppoi. Se haju ja kakan koostumus ja ilmavaivat jotka Liaan tuli, oli aivan järkyttäviä. Synnytyksen jälkeen oli pakko pitää maidontuotantoa yllä ja nappulaa meni lihan joukossa muutama päivä. Maidon koostumus oli paljon vetisempää, pennut kasvoi noin 10g/vuorokaudessa hitaammin kuin mitä barfemän pennut. Toki annoin lihaa joukossa. Voi sitä onnen hetkeä kun Lia alkoi syömään taas barffia, maito muuttui kermamaisemmaksi ja pennut kasvaa huimaa vauhtia.
Yleensä maidon tulon kannalta on tärkeää nartun veden juonti ja se vesimäärä jota nappularuokittavalla emä tarvii on todella suuri, koska nappulat imee todella ison määrän nesteestä mitä narttu juo. Barffissa itsessään on paljon nestettä eikä se tarvitse lisää nestettä koiran kropassa tullakseen ulosteeksi.
Nartut jotka ovat barffanneet ovat olleet todella nopeasti palautuneita, turkkin vaihto imetyksen loputtua on ollut paljon hillitympää eikä ole tullut varsinaista kaljua kautta. Myös palautuminen kokonaisuudessa synnytyksestä on ollut nopeaa.
Se miten muutan emän ruokintaa on ollut todella pientä, viimeisinä tiineysviikoina suurennan lihan määrää suhteessa luuhun, tiineysajan ja imetysajan narttu saa D-vitamiinia lisänä, tiineys ja imetysajan kahdesti viikossa sisäelimiä sekä lihaa suhteessa enemmän :))
Pennut kasvaa hyvin ja silmät alkavat aukeamaan <3 Lia on ollut ihana äiti ja hoitanut lapset todella esimerkillisesti.
Tässä muutama kuva toisen polven barffaajista :)
Kommentit
Lähetä kommentti