Sairasko?
En ole ihmeemmin ottanut kantaa blogissa mopsien terveyteen, enkä siihen miten media tuo esiin mopsien sairauksia. Vallitseva uskomus mopsista tuntuu olevan laiskana rotuna, vaikka todellisuus voi yllättää. TERVE mopsi liikkuu ja haluaa liikkua enemmänkin mitä perus omistaja pystyy sille tarjoamaan.
Meillä liikutaan paljon; vapaana useita tunteja päivässä, hihnalenkkejä useita kertoja viikossa 4-12km. Kukaan ei ole koskaan pyörtynyt, ei kärsinyt hengenahdistuksista yms. Olen harrastanut useamman mopsin kanssa agilityä, nykyään vain omaksi iloksi omalla pihalla. Vaikka näyttelymopseja aina parjataan, totuus on että kyseinen kisamuoto vaatii koiran hyvää kuntoa sekä fyysisesti sekä psyykkisesti. Apaattinen, ongelmallinen, sairas koira ei ole näyttelykoira. Mopsin kuuluu olla hyvin lihaksikas, paljon pienessä koossa oleva temperamenttinen ryhdikkäästi hyvällä temmolla liikkuva koira. Näyttelymenestys tai näyttelyissä menestyttämyys ei ole mikään terveyden tae, on ainoastaan omaa osaamattomuutta väittää että näyttelyissä menestymätön koira olisi mitenkään terveempi kuin se näyttelyissä menestynyt koira.
Mopseilla on ongelmia, sitä en kiellä. Valitettavan usein vain pennunkyselijöitä eli ostajia ei ostohetkellä kiinosta kuin hinta sekä mistä pennun saa halvimmalla. Harvaa oikeasti kiinostaa vanhemmat, saatikka kasvattajan tekemä työ rodun eteen. Niin se vaan on. On surullista seurata esimerkiksi facebokissa olevia mopsipalstoja, jossa vastaan tulee todella sairaita, moniongelmaisia mopseja, valitettavan usein selviää että kyseesä on paperiton mopsi eli sekarotuinen koira. Kyseisten koirien taustoista kun ei ole mitään varmaa tietoa, ne voi olla vaikka sisarparituksesta. Samaan aikaan haukutaan kun kasvattajat eivät tee mitään rodun terveyden eteen.
Kukaan tavoitteellisesti kasvattava ei käytä sairasta koiraa jalostukseen. Ei siinä olisi mitään järkeä, kaivaisimme vaan omaa kuoppaa, sairas koira ei pysty lisääntymään, huonosti hengittävä ei pysty synnyttämään eikä uros astumaan. Mopsit synnyttävät keskimääräisesti hyvin, eikä ongelmia ole. Piileviä sairauksia voi aina ilmetä, koskaan ei tiedä mitä tulee, luonto kun tekee oikkuja. Itselleni tärkeitä kriteereitä on nimenomaan se luonollisuus jalostuspuolella; normaalit astutukset, onnistuneet luonolliset synnytykset.
Media on ottanut mopsit kovan kritiikin alle, joka kerta kun puhutaan ylijalostamisesta tai hengitysvaikeuksista kuvassa on mopsi. Suomen mopsikerho yhdessä kasvattajien sekä harrastajien kanssa tekee kovasti töitä rodun terveyden edistämisen eteen. Viikissä on tehty tutkimus mopsien hengityksistä, johon itsekkin osallistuin muutaman mopsin voimin. Tutkimusta kehitellään jatkuvasti ja toivottavasti tulevaisuudessa saadaan yhtenevä testi, jolla pystyttäisiin määrittämään ettei huonoja hengittäjiä käytettäisi jalostukseen. Tutkimuksessa on todettu, ettei kuonon pituudella eikä sierainten koolla ole niinkään yhteyttä hengittämiseen, vaan on olemassa hyvin hengittäviä mopseja sekä huonosti hengittäviä.
Itselleni mopsi on iloinen, liikkuvainen ja energinen rotu. Mielestäni paljon perusterveempi kuin monet terveeksi mielletyt rodut, mukava seurakoira joka jaksaa touhuta vaikka missä mukana :)
Meillä liikutaan paljon; vapaana useita tunteja päivässä, hihnalenkkejä useita kertoja viikossa 4-12km. Kukaan ei ole koskaan pyörtynyt, ei kärsinyt hengenahdistuksista yms. Olen harrastanut useamman mopsin kanssa agilityä, nykyään vain omaksi iloksi omalla pihalla. Vaikka näyttelymopseja aina parjataan, totuus on että kyseinen kisamuoto vaatii koiran hyvää kuntoa sekä fyysisesti sekä psyykkisesti. Apaattinen, ongelmallinen, sairas koira ei ole näyttelykoira. Mopsin kuuluu olla hyvin lihaksikas, paljon pienessä koossa oleva temperamenttinen ryhdikkäästi hyvällä temmolla liikkuva koira. Näyttelymenestys tai näyttelyissä menestyttämyys ei ole mikään terveyden tae, on ainoastaan omaa osaamattomuutta väittää että näyttelyissä menestymätön koira olisi mitenkään terveempi kuin se näyttelyissä menestynyt koira.
Kukaan tavoitteellisesti kasvattava ei käytä sairasta koiraa jalostukseen. Ei siinä olisi mitään järkeä, kaivaisimme vaan omaa kuoppaa, sairas koira ei pysty lisääntymään, huonosti hengittävä ei pysty synnyttämään eikä uros astumaan. Mopsit synnyttävät keskimääräisesti hyvin, eikä ongelmia ole. Piileviä sairauksia voi aina ilmetä, koskaan ei tiedä mitä tulee, luonto kun tekee oikkuja. Itselleni tärkeitä kriteereitä on nimenomaan se luonollisuus jalostuspuolella; normaalit astutukset, onnistuneet luonolliset synnytykset.
Media on ottanut mopsit kovan kritiikin alle, joka kerta kun puhutaan ylijalostamisesta tai hengitysvaikeuksista kuvassa on mopsi. Suomen mopsikerho yhdessä kasvattajien sekä harrastajien kanssa tekee kovasti töitä rodun terveyden edistämisen eteen. Viikissä on tehty tutkimus mopsien hengityksistä, johon itsekkin osallistuin muutaman mopsin voimin. Tutkimusta kehitellään jatkuvasti ja toivottavasti tulevaisuudessa saadaan yhtenevä testi, jolla pystyttäisiin määrittämään ettei huonoja hengittäjiä käytettäisi jalostukseen. Tutkimuksessa on todettu, ettei kuonon pituudella eikä sierainten koolla ole niinkään yhteyttä hengittämiseen, vaan on olemassa hyvin hengittäviä mopseja sekä huonosti hengittäviä.
Itselleni mopsi on iloinen, liikkuvainen ja energinen rotu. Mielestäni paljon perusterveempi kuin monet terveeksi mielletyt rodut, mukava seurakoira joka jaksaa touhuta vaikka missä mukana :)
Näin on , terve mopsi jaksaa lenkkeillä , leikkiä ja touhuta, jopa enemmän kuin moni muu rotu
VastaaPoista