Bertta sai pentuja

Edellinen kirjoitus sai kovasti lukukertoja, yllätti itsenikin. Se herätti myös keskustelua, mikä oli tarkoituskin.

Olen miettinyt monesti, miten mopsin negatiivisissa kirjoituksissa aina tuodaan esiin se miten ne kärsii. Monet mopsit kärsivätkin, ihan siinä missä moni muukin koira, meinaan ylipainosta ja liikunnan puutteesta. 

Usein törmää kasvattajana pentukyselyihin, jolloin halutaan mopsi vanhuudenpäiville, koska se ei jaksa liikkua? Terve mopsi on hyvin aktiivinen ja kaipaa liikuntaa sekä tekemistä siinä missä mikä tahansa koira. Rotumääritelmän sanoin, mopsin tulisi olla paljon pienessä koossa, joka ei tarkoita läskiä vaan lihaksikasta neliömäistä kokonaisuutta. 

Tuntuu että ihmisten, myös tietyllä osalla rodun parissa. Ei ole mitenkään normaalia että mopsi ei halua liikkua, eikä myöskään se että se pyörtyilee tai ei saa henkeä. Terve mopsi liikkuu ja haluaa liikkua.

Mopseilla rotuna rasitteena on, että monet ihmiset luulevat tai pitävät ongelmia ominaisuuksina. Mopsi on pieni aktiivinen molossityyppinen koira, sen ei kuulu olla rakenteeltaan eikä liikkumiseltaan kuin vinttikoira vaan sen kuuluu olla seurakoira. Mopsi on kestävä liikkuja ja nauttii paljon liikkumisesta, kun sille tarjotaan siihen mahdollisuus.

Ongelmana on myös ihmisten väliinpitämättömyys. Vaikka rotu on tälläisessä tilanteessa useasti törmää ilmoituksiin siitä kun etsitään poikaystävää tai tyttöystävää. Usein koirilla ei ole mitään terveystuloksia sekä on lista ongelmia taustalla.  Jokaisen vähänkään pentuja miettivänsä pitäisi kantaa jalostuksellinen vastuu kokonaisuudesta, eikä ainoastaan tuottaa lisää ongelmia.

Kasvattaminen pienimuotoisenakin on todella kokonaisvaltaista, se vie monella tapaa vapaa-ajan sekä rahat, toki kasvattaa voi monella eri tavalla. Se mikä kasvattamisen prioriteetti on, tulisi aina olla pennunostajan vastuulla valita sellaisista yhdistelmistä joihin on oikeasti panostettu sekä mietitty pitkäjänteisesti.

Sen lisäksi koiran terveyteen sekä koko elämään vaikuttaa todella paljon se millaisista oloista se on. Emän kantoaika sekä pentujen ensimmäiset viikot vaikuttavat todella paljon psykofyysiseen kokonaisuuteen. Perinnöllisyydellä on iso tekeminen mutta ulkoiset tekijät sekä emän olosuhteet sekä kantoajan/pentujen kasvuympäristöllä on iso tekeminen siihen millaiset työkalut elämään pennut saavat, vaikuttava tekijät ovat niin suuret ettei niihin pysty hirveästi vaikuttamaan jälkikäteen.

Siinä missä autoa ostaessa on hyvä lukea huoltokirja sekä katsoa verotiedot ja kysellä omistajalta auton ominnaisuuksista, luulisi olevan itsestään selvää, että kun ostetaan perheenjäsentä kiinostaisi myös muukin tekijä kuin pelkkä hinta.