Bloggaamisen aloitus
Heippa kaikille!
Blogin takaa löytyy aloitteleva kasvattaja; pentueita löytyy neljä kappaletta. Koiria olen harrastanut koko ikäni; aktiivisesti mopsien kanssa olen toiminut vuodesta 1999. Blogin tarkoitus on kertoa Oscularia's elämästä; lähinnä miten meillä syödään ja miten se on vaikuttanut elämäämme.
Kiinostus raakaruokintaan heräsi jo useita vuosia sitten, lähinnä aluksi oman karppaamisen kautta. Muutaman kerran kokeilinkin omin avuin ja netistä löytyneiden ohjeiden perusteella. Ongelmaksi vaan Barffaamisen kanssa oli, etten osanut suhteuttaa ruokintaa koirille; paljonko lihaisia luita, entä kasviksia tai lihaa koiran kannattaisi syödä päivässä. Mitä tulee ottaa huomioon kun aloittaa raakaruuan, vaihtelevuus ja mitä kasviksia koiralle voi antaa. Miksi kannattaisi raakaruokkia? On huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa ostaa säkki kuivamuonaa ja olettaa että siitä koira saa kaiken tarvitsemmansa, mutta saako vai onko meille vain uskoteltu vuosikausia niin? Vähän kun ostat kaupasta jauhelihapihvin, joka ei sisällä jauhelihaa ollenkaan ;)
Ensimmäinen oma kasvattini Siiri syntyi jouluaattona 2008 klo 8 aamulla. Siiri jäi kotiin, vaikka se piti sijoittaa, eihän siitä voinut luopua. Pikkupentuna Siiri söi hyvin, ongelmat alkoi siinä 4kk iässä kun Siiri päätti että ruokailu on tylsää ja tyhmää. Se saattoi olla parikin päivää syömättä, kävi vaan haistelemassa kippoa. Siiri kuitenkin kasvoi ihan sopusuhtaisena, vaikka välillä ärsyttikin kun se kävi haistelemassa kiposta raksut eikä syönyt. Siirin ollessa 6kk päätin kokeilla "puuroruokintaa" , koska ajattelin että täysin barffaaminen tai nappuloiden lopettaminen ei kasvuikäiselle koiralle ole hyväksi. Niimpä Siiri sai puuroa joka oli varmasti jokaisen koiraihmisen tietämää yrjölänpuuroa ja puolet nappulaa. Siiri söi siltikin vaihtelevasti, mutta paremmin. Jossain vaiheessa kokeilin nappuloiden kanssa neuta, ja taas Siiri söi kuukauden suht hyvin, jonka jälkeen alkoi taas paastopäivät. Nappulamerkki vaihtui ja Siiri alkoi syömään hyvin Siiriksi. Ahne se ei ole koskaan ollut ja aloin alistumaan sille, että se söi kun sitä huvitti, paastopäiviä se ei kuitenkaan enää pitänyt, vaan saattoi syödä vaan kerran päivässä. Syksyllä 2011 aloin seuraamaan sitä tarkemmin, selvästi sitä närästi aina tietyissä tilanteissa. Ruuan syömättä jättäminen liittyi useasti siihen, että se oli ollut hoidossa ja saanut "herkkuja", kuten pullaa, piparia tms. enemmän ihmisille tarkoitettua herkkua. Aloin kaivella uudestaan tietoa Barffaamisesta ja sen saloista; tajusin että aikaisemmat kokeiluni, ovat olleet täysin väärässä suhteessa. Marssin barffiin erikoistuneeseen vakieläinkauppaani ja ostin Siirille kuukauden satsin kokeeksi. Aluksi ajattelin, että onneksi Grace syö kaikkea, että jos Siiri ei näitä syö, Grace ne vetelee ilo mielin. Niin siinä kirves heilui ja kokkiveitsi, kun pilkoin Siirille kolmen päivän annoksia pakastimeen.
Siirille on saatu ruokahalu, ensimmäistä barffiateriaa Siirille kuppiin kun laitoin ajattelin että ihme jos syö, mutta alkukankeuden jälkeen se ahmi ruuan. Sen kroppa sai selvästi täytettä ja lihakset kasvoivat entisestään. Närästystä ruuan jälkeen ei ollut. Siirin kohdalla kala on jätetty pois melkeen kokonaan; se syö sitä huonosti, ei selvästikkään tykkää siitä. Kaikki muu uppoo todella hyvin, se kiljuu ruuan perään. On muuten vaikeaa saada pikkukoiralle tarpeeksi vaihtelua, suurin osa lihoista kun myydään isoissa paketeissa; olenkin osan lihoista ostanut ihan ihmisten lihatiskiltä, jotta vaihtelu saisin ilman isompaa kirvestyötä :D. Luita meillä toistaseksi syödään aika heikosti, Siiri ei ole oikeen keksinyt luiden syömis tekniikkaa, mutta pikkuhiljaa. Tällähetkellä lihaisetluut tulevat ainoastaan broilerin tai kalkkunan murskatuista siivistä.
Barffaaminen kiinostaa päivä päivältä enemmän minua, meillä se on tuonut helpotusta moneen asiaan. Se vaatii oman osansa kyllä oman viitseliäisyyden. Siiri syö tällä hetkellä suhteilla 60% lihaisia luita; 10-15% kasvista; 25-30% lihaa. Tämä suhde on toiminut hyvin ja Siiri voi silmin nähden paremmin.
Tällähetkellä koiristani(sijoitus ja kotona asuvat) barffaa viisi koiraa. Mielenkiintoista tästä ruokinnasta tekee sen monipuolisuus koiralle; kuinka moni ihminen haluaa syödä samaa einestä joka päivä? Olen hankkinut tietoa luennolta ja kirjoista, miten kannattaisi ruokkia. Myös muutamalle koirista on tehty virallinen ruokintasuunitelma; niistä lisää myöhemmin. Toivon että jaksan kirjoitella tänne kokemuksia siitä, miten barffi muutti meidän koirien elämää ja miten se vaikuttaa kasvatukseeni; nyt on ensimmäinen toisen polven Oscularia's koira Lia kasvamassa Barffilla.
Kuulen mielellään kokemuksia muilta raakaruokinnasta :)
Blogin takaa löytyy aloitteleva kasvattaja; pentueita löytyy neljä kappaletta. Koiria olen harrastanut koko ikäni; aktiivisesti mopsien kanssa olen toiminut vuodesta 1999. Blogin tarkoitus on kertoa Oscularia's elämästä; lähinnä miten meillä syödään ja miten se on vaikuttanut elämäämme.
Kiinostus raakaruokintaan heräsi jo useita vuosia sitten, lähinnä aluksi oman karppaamisen kautta. Muutaman kerran kokeilinkin omin avuin ja netistä löytyneiden ohjeiden perusteella. Ongelmaksi vaan Barffaamisen kanssa oli, etten osanut suhteuttaa ruokintaa koirille; paljonko lihaisia luita, entä kasviksia tai lihaa koiran kannattaisi syödä päivässä. Mitä tulee ottaa huomioon kun aloittaa raakaruuan, vaihtelevuus ja mitä kasviksia koiralle voi antaa. Miksi kannattaisi raakaruokkia? On huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa ostaa säkki kuivamuonaa ja olettaa että siitä koira saa kaiken tarvitsemmansa, mutta saako vai onko meille vain uskoteltu vuosikausia niin? Vähän kun ostat kaupasta jauhelihapihvin, joka ei sisällä jauhelihaa ollenkaan ;)
Ensimmäinen oma kasvattini Siiri syntyi jouluaattona 2008 klo 8 aamulla. Siiri jäi kotiin, vaikka se piti sijoittaa, eihän siitä voinut luopua. Pikkupentuna Siiri söi hyvin, ongelmat alkoi siinä 4kk iässä kun Siiri päätti että ruokailu on tylsää ja tyhmää. Se saattoi olla parikin päivää syömättä, kävi vaan haistelemassa kippoa. Siiri kuitenkin kasvoi ihan sopusuhtaisena, vaikka välillä ärsyttikin kun se kävi haistelemassa kiposta raksut eikä syönyt. Siirin ollessa 6kk päätin kokeilla "puuroruokintaa" , koska ajattelin että täysin barffaaminen tai nappuloiden lopettaminen ei kasvuikäiselle koiralle ole hyväksi. Niimpä Siiri sai puuroa joka oli varmasti jokaisen koiraihmisen tietämää yrjölänpuuroa ja puolet nappulaa. Siiri söi siltikin vaihtelevasti, mutta paremmin. Jossain vaiheessa kokeilin nappuloiden kanssa neuta, ja taas Siiri söi kuukauden suht hyvin, jonka jälkeen alkoi taas paastopäivät. Nappulamerkki vaihtui ja Siiri alkoi syömään hyvin Siiriksi. Ahne se ei ole koskaan ollut ja aloin alistumaan sille, että se söi kun sitä huvitti, paastopäiviä se ei kuitenkaan enää pitänyt, vaan saattoi syödä vaan kerran päivässä. Syksyllä 2011 aloin seuraamaan sitä tarkemmin, selvästi sitä närästi aina tietyissä tilanteissa. Ruuan syömättä jättäminen liittyi useasti siihen, että se oli ollut hoidossa ja saanut "herkkuja", kuten pullaa, piparia tms. enemmän ihmisille tarkoitettua herkkua. Aloin kaivella uudestaan tietoa Barffaamisesta ja sen saloista; tajusin että aikaisemmat kokeiluni, ovat olleet täysin väärässä suhteessa. Marssin barffiin erikoistuneeseen vakieläinkauppaani ja ostin Siirille kuukauden satsin kokeeksi. Aluksi ajattelin, että onneksi Grace syö kaikkea, että jos Siiri ei näitä syö, Grace ne vetelee ilo mielin. Niin siinä kirves heilui ja kokkiveitsi, kun pilkoin Siirille kolmen päivän annoksia pakastimeen.
Siirille on saatu ruokahalu, ensimmäistä barffiateriaa Siirille kuppiin kun laitoin ajattelin että ihme jos syö, mutta alkukankeuden jälkeen se ahmi ruuan. Sen kroppa sai selvästi täytettä ja lihakset kasvoivat entisestään. Närästystä ruuan jälkeen ei ollut. Siirin kohdalla kala on jätetty pois melkeen kokonaan; se syö sitä huonosti, ei selvästikkään tykkää siitä. Kaikki muu uppoo todella hyvin, se kiljuu ruuan perään. On muuten vaikeaa saada pikkukoiralle tarpeeksi vaihtelua, suurin osa lihoista kun myydään isoissa paketeissa; olenkin osan lihoista ostanut ihan ihmisten lihatiskiltä, jotta vaihtelu saisin ilman isompaa kirvestyötä :D. Luita meillä toistaseksi syödään aika heikosti, Siiri ei ole oikeen keksinyt luiden syömis tekniikkaa, mutta pikkuhiljaa. Tällähetkellä lihaisetluut tulevat ainoastaan broilerin tai kalkkunan murskatuista siivistä.
Tällähetkellä koiristani(sijoitus ja kotona asuvat) barffaa viisi koiraa. Mielenkiintoista tästä ruokinnasta tekee sen monipuolisuus koiralle; kuinka moni ihminen haluaa syödä samaa einestä joka päivä? Olen hankkinut tietoa luennolta ja kirjoista, miten kannattaisi ruokkia. Myös muutamalle koirista on tehty virallinen ruokintasuunitelma; niistä lisää myöhemmin. Toivon että jaksan kirjoitella tänne kokemuksia siitä, miten barffi muutti meidän koirien elämää ja miten se vaikuttaa kasvatukseeni; nyt on ensimmäinen toisen polven Oscularia's koira Lia kasvamassa Barffilla.
Kuulen mielellään kokemuksia muilta raakaruokinnasta :)
Kommentit
Lähetä kommentti