Luun löytämisen mahdottomuus

Kaikki jotka vähääkän ovat barffista tietävät sen perustuvan lihaisille luille. Pienten alapurentaisten koirien kanssa varsinaisten oikeiden luiden syönti. Sian selkärankoja olen antanut mutta niistä meillä imeskellään vaan lihat luiden ympäriltä, eikä niitä luita ollenkaan. Tästä ei varsinaista hyötyä ole, ainakaan luiden syönin kannalta. Kokonaisten kanan luiden syöttämistä olen vähän pelännyt. Uskaltauduin kuitenkin ostamaan kanan kauloja ja ne koituivatkin menestykseksi. Sekä Siiri että Edu olivat selvittäneet luunsa alta vartissa. Siiri tarvitsi selvästi enemmän apua syömisessä kuin Edu. Siiri ei osannut ainakaan vielä syödä hotkimatta ilman että piti kiinni, mutta malttoi syödä hyvin ja rauhallisesti kun kaulaa piti kädessä. Edu tunnollisena pikkumiehenä jäysti kaulaansa pikkutarkasti ja sai kaulan syötyä hienosti.

Nyt on siis menty askel eteenpäin taas barffaamisessa ja olen tyytyväinen. Nyt toistaiseksi annan kauloja vaan "touhuksi", pikkuhiljaa lisäilen niitä. Alkaa tuntua tämä barffaaminen niin kivalta että veikkaan, että tuon nappulasäkin jälkeen meillä siirtyy myös Grace barffaajaksi, veikkei sillä mitään oireita nappulasyömisestä ole.

Kesä tuo mukanaan oman haasteen, kun lomareissuja alkaa tulemaan. Itse ratkaisin onelman ostamalla lihapainotteisia Happy Dog säilykkeitä ja viljatonta nappulaa. Mahat koirilla kestivät yllättävän hyvin ruokavalion muutoksen, mutta jätöksen haju ja määrä oli valtava verrattuna barffijätöksiin.
Ennen koirien jätösten haju ei tehnyt mulle pahaa, mutta nykyään sen huomaa kyllä mitä koira on syönyt.

Innolla odotan ensi maanantaina olevaa luentoa, toivottavasti saa taas kattavia ideoita miten jatkaa ja luoda koirille mahdollisimman kattava ja monipuolinen ruokavalio.