Synnytys lähestyy....
Tuntuu ettei kesä ole vielä edes alkanutkaan kun huomenna jo on juhannusaatto. Aina astutushetkellä sitä tuntuu että aikaa on vaikka kuinka monta viikkoa ennen kuin on ultra, saatikka sitten synnytys tai pentujen luovutus. Silti aina ultran jälkeen tuntuu että H-hetki lähenee ihan hurjan kovaa vauhtia ja pakokauhu iskee, miksi sitä taas ryhtyi tähän hulluuteen? No miksikö, no ne pennut on vaan niin ihana <3
Meerin maha on kasvanut tasaista vauhtia ja ihmeemmin ruokavalio ei ole muutettu muutein kun lihat vaihdettiin rasvaisempiin sekä sisäelinpäivä vaihtui kahdesti viikkoon.
Ruokinta kantoaikana ja imetyksessä on vielä niin uutta minulle että kävin opiskelemassa vähän lisää Porvoossa barffaamisesta pentujen,imetyksen ja kantoaikana. Oli mielekästä kuulla miten muut kasvattajat ovat jo pidempään hyvin tuloksin tätä tehneet. Ruusa on ensimmäinen täysin barffannut mopsini, sen kohdalla mietin todella paljon sitä luuta ja sen tärkeyttä pikkupentuaikana. Se mikä oli lohduttavaa oli, miten maalaisjärki tässäkin asiassa on auttanut paljon. Kuinka moni oikeasti uskoo mitä niissä pusseissa lukee, ja siihen mihin kaikkeen ne auttaa? On hauskaa miten ihmiset uskovat kaikkeen, vähän kuin omassakin syömisissään; kun siinä lukee että se on terveellistä :P
Se mikä on totuus, eihän barffi mikään kaiken pelastava ruokinta ole, kyllä niitä sairauksia voi tulla vaikka koira kasvaisi barffilla, mutta yhtälailla nappulalla. Barffin tarkoituksena on ruokkia koiraa mahdollisimman puhtailla raaka-aineilla ja pitää koiran vastustuskykyä ja yleiskuntoa hyvänä. Uskomus siitä että koira saa nappulasta kaiken tarvitsevansa on jumahtanut ihmisten ajatuksiin todella vahvasti. Laadukkaita nappuloita on olemassa ja koirat voivat niillä ihan hyvin, mutta harva nappularuokkia syöttää pelkkää nappulaa. Se mihin olen eniten tyytyväinen raakaruokinnassa on koirien mahojen toiminta ja vastutuskykyyn. On ilo huomata miten myös eläinlääkärit ovat kiinostuneita tästä ruokinnasta positiivisessa mielessä.
Moni pelkää barffaamista, toisaalta ymmärrän sen. Vaatiihan se enemmän itseltä viitseliäisyyttä varsinkin alussa kuin nappulaa pussista ottaminen. Nykyään barffin saaminen on suhteellisen helppoa, kuljettaminen kaupasta kotiin vaatii kesäaikaan vähän enemmän kuin nappulasäkin, meinaan ison kylmälaukun. Silti uskon että tämä on vaivan arvoista jokaisen kokeilla. Yleensä barffaamiseen herää vasta kun tulee jokin ongelma, ruokinta vaatii pitkäjänteisyyttä varsinkin että ongelman saa ratkaistua, yleensä puhdistusvaiheessa tilanne voi hetkeksi jopa pahentua.
Se miten koirissa on eroja on huomattavaa, meillä Edu ei tykkää paloista, oli ne mitä vaan, se syö kaiken muun kiposta mutta palaset se nostaa sivuun ja syö ne viimeiseksi. Luiden syönnissä Siiri on nopein, se vetää kaulat melkein kerrallaan, oksentaa, syö uudestaan. Luissa Grace kulkee ensimmäisen tunnin luu suussa, esittelee hienouttaan ja syö vasta tarkoin valitussa paikassa :D
Tässä kuvat koirien eilisistä ruuista, eilen oli sisäelinpäivä joten tarjolla oli maksaa. Olen kokenut helpommaksi ostaa sisäelimet kaupan lihahyllystä kuin valmiina pakasteina, täten ne on siistimpiä ja saan ne pakastetuksi meille sopiviin pusseihin helposti, hintaeroa ei järin suuri ole. Lisäksi olen nyt syöttänyt kuivattua nokkosta kaikille kuurimaisesti.
Meerin maha on kasvanut tasaista vauhtia ja ihmeemmin ruokavalio ei ole muutettu muutein kun lihat vaihdettiin rasvaisempiin sekä sisäelinpäivä vaihtui kahdesti viikkoon.
Ruokinta kantoaikana ja imetyksessä on vielä niin uutta minulle että kävin opiskelemassa vähän lisää Porvoossa barffaamisesta pentujen,imetyksen ja kantoaikana. Oli mielekästä kuulla miten muut kasvattajat ovat jo pidempään hyvin tuloksin tätä tehneet. Ruusa on ensimmäinen täysin barffannut mopsini, sen kohdalla mietin todella paljon sitä luuta ja sen tärkeyttä pikkupentuaikana. Se mikä oli lohduttavaa oli, miten maalaisjärki tässäkin asiassa on auttanut paljon. Kuinka moni oikeasti uskoo mitä niissä pusseissa lukee, ja siihen mihin kaikkeen ne auttaa? On hauskaa miten ihmiset uskovat kaikkeen, vähän kuin omassakin syömisissään; kun siinä lukee että se on terveellistä :P
Se mikä on totuus, eihän barffi mikään kaiken pelastava ruokinta ole, kyllä niitä sairauksia voi tulla vaikka koira kasvaisi barffilla, mutta yhtälailla nappulalla. Barffin tarkoituksena on ruokkia koiraa mahdollisimman puhtailla raaka-aineilla ja pitää koiran vastustuskykyä ja yleiskuntoa hyvänä. Uskomus siitä että koira saa nappulasta kaiken tarvitsevansa on jumahtanut ihmisten ajatuksiin todella vahvasti. Laadukkaita nappuloita on olemassa ja koirat voivat niillä ihan hyvin, mutta harva nappularuokkia syöttää pelkkää nappulaa. Se mihin olen eniten tyytyväinen raakaruokinnassa on koirien mahojen toiminta ja vastutuskykyyn. On ilo huomata miten myös eläinlääkärit ovat kiinostuneita tästä ruokinnasta positiivisessa mielessä.
Moni pelkää barffaamista, toisaalta ymmärrän sen. Vaatiihan se enemmän itseltä viitseliäisyyttä varsinkin alussa kuin nappulaa pussista ottaminen. Nykyään barffin saaminen on suhteellisen helppoa, kuljettaminen kaupasta kotiin vaatii kesäaikaan vähän enemmän kuin nappulasäkin, meinaan ison kylmälaukun. Silti uskon että tämä on vaivan arvoista jokaisen kokeilla. Yleensä barffaamiseen herää vasta kun tulee jokin ongelma, ruokinta vaatii pitkäjänteisyyttä varsinkin että ongelman saa ratkaistua, yleensä puhdistusvaiheessa tilanne voi hetkeksi jopa pahentua.
Se miten koirissa on eroja on huomattavaa, meillä Edu ei tykkää paloista, oli ne mitä vaan, se syö kaiken muun kiposta mutta palaset se nostaa sivuun ja syö ne viimeiseksi. Luiden syönnissä Siiri on nopein, se vetää kaulat melkein kerrallaan, oksentaa, syö uudestaan. Luissa Grace kulkee ensimmäisen tunnin luu suussa, esittelee hienouttaan ja syö vasta tarkoin valitussa paikassa :D
Tässä kuvat koirien eilisistä ruuista, eilen oli sisäelinpäivä joten tarjolla oli maksaa. Olen kokenut helpommaksi ostaa sisäelimet kaupan lihahyllystä kuin valmiina pakasteina, täten ne on siistimpiä ja saan ne pakastetuksi meille sopiviin pusseihin helposti, hintaeroa ei järin suuri ole. Lisäksi olen nyt syöttänyt kuivattua nokkosta kaikille kuurimaisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti